Toinen viiko meneillään Keniassa takana ja fiilis on mitä mainioin. Ollaan tutustuttu moniin ihaniin ihmisiin ja ollaan aivan ymmällämme kaikkien ystävällisyydestä ja vieraanvaraisuudesta. Keniassa on tapana kutsua vieraat heti kotiin kylään ja kutsuja satelee sieltä täältä. Voisiko olo olla enempää tervetullut!
Perjantaina tutustuimme muutamaan opiskelijaan, jotka järjestivät pientä matineaa illaksi. He halusivat ehdottomasti kuulla suomalaista musiikkia, joten pääsimme heti esiintymään matineaan. Innostuneena harjoittelimme muutaman suomalaisen kansanmusiikkikipaleen ja esitimme ne duona matineassa. Kappaleina olivat ”Vanha kulta” Suo nimiseltä yhtyeeltä ja ”Minun kultani kaunis on”. Matineassa oli vain n.15 ihmistä, mutta tunnelma oli sanoinkuvaamaton. Tuntui kuin kaikki olisivat yhtä perhettä ja meidät otettiin vastaan niin kuin kuuluisimme sinne. Välillä kaikki lauloivat yhdessä ja nostivat käsiään ilmaan. Oli ihana saada kiitosta suomalaisesta musiikista ja esiintymisemme ei varmasti jää ainoaksi. Matineassa esiintyi myös kaverimme Sylvester, jonka ääni on yksi kauneimmista miesäänistä mitä olen koskaan kuullut. Hän lauloi mm. kenialaisen traditionaalisen laulun, jonka aikana tuntui kuin olisi ollut taivaassa! Sylvesterin ääntä voisi kuunnella loputtomiin.
Lauantaina kokeilimme ensimmäistä kertaa matatua, jolla matkustimme kaverimme luokse Kahawaan. Matatu on kenialainen julkinen kulkuneuvo, joka on useimmiten pakettiauto, jossa on ikkunat ja kuskin lisäksi 12 paikkaa. Ihmiset istuvat kyydissä kuin sillit purkissa, afrikkalainen musiikki soi täysillä ja kyyti on mutkikasta ja möykkyistä. Matatut kulkevat oikeastaan minne vaan, mutta niiden käyttäminen vaatii hetken harjoittelua. Pysäkit eivät nimittäin ole merkattuja vaan täytyy tietää tarkalleen, missä matatut pysähtyvät. Ensimmäinen matatukyyti oli aika järkyttävä, sillä afrikan liikenne on kaoottista. Ihmiset ja autot poukkoilevat sinne tänne ja auton tööttiääni kaikuu kaikkialla ilmassa. Seuraavalla kerralla kyyti tuntui jo paremmalta ja pian osaammekin kulkea matatuilla ihan kahdestaan. Kyydissä ei auta kun laittaa kädet ristiin ja luottaa kuskin ajotaitoihin.
Sunnuntaina pääsimme osallistumaan kenialaiseen Jumalanpalvelukseen, jossa musiikki soi ja ihmiset tanssivat ja lauloivat sydämensä kyllyydestä. Meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi ja meidät kutsuttiin heti laulamaan kirkon kuoron kanssa lavalle. Jumalanpalveluksen jälkeen kaverimme veivät meidät Nairobin keskustaan, jossa liikenne oli yhtä kaoottista kuin muuallakin ja ihmisiä vilisi ympäriinsä. Olemme kuulleet hurjia tarinoita, kuinka ihmisiä on ryöstetty Nairobissa ja siellä liikkuminen ei ole turvallista. Kolmen paikallisen pojan kanssa olo oli kuitenkin turvattu ja he pitivät meistä hyvää huolta, eivätkä päästäneet näkyvistä hetkeksikään. Nairobin ympäristö oli täynnä vastakohtaisuuksia. Tien toisella puolella saattaa olla rähjäisiä hökkeleitä ja toisella puolella kohoaa upouusi Hilton hotelli. Ympäristöön tottuminen vie aikaa ja voi mennä hetki ennen kuin uskaltaudumme Nairobiin kahdestaan. Parhaita paloja Nairobissa ovat lukemattomat kojut ja torit, jotka ovat pursuavat upeita afrikkalaisia koruja ja käsitöitä.
Aloitimme laulamaan Kenyatta University choir kuorossa. Kuoro on todella taitava ja ohjelmistossa heillä on paljon afrikkalaista musiikkia, tanssia sekä klassista musiikkia. Kuoron esiintyminen on uskomattoman energistä ja aurinkoista enkä malta odottaa, että pääsemme heidän kanssaan lavalle. Tiistaina lähdimme kuoron mukana Rift Valleyhin, missä kuoro esiintyi Kenian presidentille. Rift Valley on n 3 tunnin ajomatkan päässä Nairobista ja matkalla näimme upeaa luontoa sekä seeproja ja apinoita. Reissu oli naurua, meteliä ja energiaa täynnä ja tutustuimme moniin ihaniin ihmisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti