You took a piece of my heart

Viimeinen päivä Keniassa on takana. Olo on haikea, mutta samalla helpottunut. Odotan kotiinpaluuta kuin kuuta nousevaa. Lomailimme pari viikkoa Junnun kanssa rannikolla ja saatiin nauttia lämmöstä ja paratiisirannoista. Kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan niin kuin suunniteltiin. Tähän asti on tuntunut, että ei tämä Afrikka niin vaarallinen paikka ole. Olen uskaltanut liikkua yksin Nairobissa ja ihmiset ovat tuntuneet ystävällisiltä ja avuliailta. Tansaniassa koimme kuitenkin kovia vastoinkäymisiä, emmekä koskaan selvinneet Sansibarille asti vaan palasimme Dar Es Salaamista Mombasaan hetimmiten. Kerron tarinamme mieluiten kasvotusten, mutta voin sanoa että olen onnellinen, että olemme elossa ja että saan nähdä pian kaikki rakkaat ihmiset. Mombasaan palattuamme tuli lisää vastoinkäymisiä ja jouduimme molemmat sairaalaan tiputukseen. Molemmilla oli paha bakteeri-infektio suolistossa ja nestehukka alkoi olla jo vaarallinen. Vietimme siis loput kolme päivää lomastamme sairaalassa. Saimme onneksi erittäin tasokasta ja hyvää hoitoa ja pystyimme palaamaan Nairobiin juuri ennen kuin lentomme lähtee takaisin Suomeen.

Vaihto-aikani täällä Keniassa on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa. Olen kokenut mieletöntä onnea, mutta myös surua ja tuskaa. Välillä on tuntunut, että haluan täältä äkkiä pois ja olo on ollut turvaton. Välillä taas haluaisin jäädä täänne pysyvästi ja koen suurta yhteenkuuluvuutta paikallisten kanssa tanssiessa ja laulaessa. Kaikesta huolimatta voin sanoa, että tämä syksy oli mahtava ja opettavainen ja tulee aina olemaan osa minua. Olen oppinut enemmän itsestäni ja elämästä, kuin koskaan ennen ja lähden täältä kotiin hurjan paljon rikkaampana. Kaikki ihanat ihmiset, jotka tapasin, tekivät kokemuksesta vielä mahtavamman musiikista puhumattakaan.

Tuleville vaihtoon ja erityisesti Afrikkaan lähteville haluaisin antaa vielä muutaman neuvon. Ennakkoluulot kannattaa jättää Suomeen ja mieli tulee olla avoinna kaikelle uudelle ja erilaiselle. Kulttuurierot lämähtävät tänne tullessa konkreettisesti päin naamaa, mutta rennolla ja ennakkoluulottomalla asenteella pääsee helpommalla. Vesikatkot, mzungu(valkoihoinen) huudot ja reijät vessan lattiassa kannattaa ottaa huumorilla. Helpompaa on, jos on joku jonka kanssa jakaa nuo järkytykset ja kuitenkin niin humoristiset hetket. Suurin shokki minulle oli se, kuinka erilainen sitä onkaan täällä. Siihen on vaikea etukäteen valmistautua. Voisin jopa sanoa, että olemme kokeneet täällä suoranaista rasismia. Sinua osoitellaan, sinulle huudellaan ja sinua huijataan. Valkoisena Afrikassa täytyy olla hurjan varovainen. Sitä ei voi liikaa korostaa. On melkein surullista, että kehenkään et voi luottaa ja kaikkia täytyy epäillä. Et voi kysyä neuvoa tavalliselta kadun tallaajalta, sillä hän saattaa ryöstää sinut. Vaikka suurin osa ihmisistä haluaa sinulle hyvää, niin saatat silti kohdata juuri sen, joka haluaa vain hyötyä sinusta. Sen olen kokenut täällä perin pohjin. Onneksi olemme saaneet kokea myös toisen puolen kenialaisista: mielettömän vieraanvaraisuuden, auttavaisuuden ja ystävällisyyden.

Toivon, että tästä blogista on ollut hyötyä ja iloa teille lukijoille. On ollut mukava jakaa täällä kokemuksia kuvin ja sanoin. Välillä on tosin ollut suuria vaikeuksia kuvata sanallisesti näitä kokemuksia täällä. Afrikan tunnelman voi kokea vain käymällä täällä. Kokemalla kiireen, ainaisen metelin, musiikin ja tanssin paikan päällä. Mutta toivottavasti olen saanut jaettua edes pienen palan sitä, mitä tämä aika minulle antoi. Jos kenelläkään lukijalla ja erityisesti Afrikkaan lähtijällä on mitään kysyttävää niin minuun saa ehdottomasti ottaa yhteyttä! Kerron mielelläni lisää kokemuksistani ja annan neuvoja parhaani mukaan. Toisaalta minä olen kokenut vasta pienen palan Afrikkaa. Mutta se oli suuri pala minulle :)

Kyyneleet silmissä jätän huomenna Kenian taakseni. Mutta jätän tänne palan sydäntäni, joten palaan vielä!

Muutama kuva rannikolta vielä!

Tiwi beach, Mombasa

Mango Man myi meille jokapäiväisen mangomme

Sunrise at 5.30 am

Mombasa town (etsi Johanna)

Kenkätaivas

<3

I will go where ever You go

Kwaheri Kenyatta University!!

Viimeiset viikot yliopistolla menivät nopeasti. Oikeastaan suurin osa ajasta meni kaikenmoiseen järjestelyyn ja aikataulujen setvimiseen. Ensinnäkin tenttiaikataulut eivät sopineet meille, koska ne oli ajoitettu sellaisiin aikoihin, että olemme jo Suomessa. Niitä meidän piti sitten itse järjestää ja kaikkeen tietenkin tarvitaan kymmenen allekirjoitusta ja lupa ylemmältä taholta ja sitten aika voidaan ehkä mahdollisesti muuttaa. Opettajien lakon jälkeen opetus ei oikeastaan koskaan palannut normaaliksi ja tunnit pidettiin milloin mihinkin aikaan tai sitten niitä ei ollut. Täytyy kyllä myöntää, että meillä oli aikamoisia turhautumisen hetkiä, kun yritettiin selvittää milloin meidän pitää olla missäkin. Ja sitten kun oltiin jossain sovittuun aikaan niin mitään ei ollutkaan!! Huhhuh sanon minä. Aikataulut saatiin kuitenkin monien mutkien kautta järjestettyä ja suoritimme lähes kaikki tarvittavat tentit. Muutama jäi vielä Suomessa online tentteinä tehtäväksi. Tentit olivat meidän mielestä aika helppoja. Olimme kuunnelleet tarkkaan tunneilla, niin suoriuduimme tenteistä mielestämme aika hyvin. Parasta olivat "practical exams" eli soitto- ja tanssitentit. Raadissa oli kolme miestä, jotka sitten arvioivat kuinka hyvin olkapäät sheikkaa . Ja meillähän sheikkasi hyvin :) Olimme ylpeitä itsestämme tenttien jälkeen, sillä kehityimme ja opimme syksyn aikana hurjan paljon!

Perjantaina sanoimme hyvästit yliopistolle ja ystäville. Kaverit järjesti meille ihanat läksiäiset läheisessä opiskelijakuppilassa ja olimme onnellisia, kun paikalle saapui n.20 ihmistä sanomaan meille hyvästit. Vaikka on ihana päästä pian omaan kotiin ja turvalliseen Suomeen, niin haikein mielin jätimme kampuksen ja kaikessa karuudessaan rakkaaksi tulleen hostellihuoneen.Tieto siitä, että suurinta osaa syksyn aikana ystäviksi tulleista ihmisistä emme tule koskaan enää näkemään, sai kyyneleet silmiin.

Nyt ollaan Junnun kanssa reissaamassa rannikolla ja on muuten kuuma! Huomenna suuntana Tansania ja sansibar. Kirjoittelen vielä muutaman postauksen reissusta ja loppufiiliksistä :)

Tanssitentin odottelua

Hyvää joulukuuta Masai Marasta!

Ollaan saatu Siirin kanssa meidän toiset puoliskot tänne meidän kanssa niin ikävä on vihdoin helpottanut! Viikko sitten tehtiin porukalla kolmen päivän safarireissu Kenian kuuluisimpaan luonnon puistoon Masai Maraan. Mukana safarijengissä oli myös Jyväskylän musiikin laitokselta opettajamme Mikko, joka oli täällä kymmenen päivää opettajavaihdossa. Nakurun safarista lähtien ollaan odotettu innolla tätä reissua ja se oli kyllä odotuksen arvoinen! Masai Marassa oli nähtävissä laaja kirjo villieläimiä ja Afrikan” Big fiven”  (leijona, puhveli, leopardi, sarvikuono ja norsu) bongaaminen oli ensimmäisestä päivästä lähtien meidän päätavoite. On hullua miten sitä muuttuukaan ihan pikkulapseksi kun näkee erilaisia eläimiä omassa luonnollisessa elinympäristössään.  Ensimmäisen norsun bongaaminen sai minut hihkumaan ja pomppimaan ylös alas :D Maisemat olivat huikeat ja nautimme reissusta täysillä! Minun osaltani reissu tosin päättyi huonosti ja viimeinen safaripäivä jäi välistä. Mahatauti ja nestehukka vei voimat ja Nairobiin päästyämme menimme suoraan sairaalaan ja jouduin tiputukseen. Siirilläkin löydettiin mahasta ameeba, joten  alkuviikko meni meiltä molemmilta taudeista parantuessa ja voimia keräillessä, mutta nyt kaikki on jo hyvin ja loppuviikosta oltiin jo tentissä.  Kirjoittelen pian viimeisistä kouluviikoista ja tenteistä!! 

King of the jungle

Elefantit on mun lemppareita

Life is easy when you are small and cute

Katson maailmaa elefantin silmin

Lounasta välissä, että jaksaa taas ihmetellä eläimiä

Apinat on mun kavereita

Maasai Village

Koti

Maasai lapsia

Kylän päällikkö

Safarijengi

Tähän päättyi safari...

Seikkailua Ugandassa

Mahtava reissu Ugandassa takanapäin ja reppu on täynnä ihania ja hurjia muistoja. Opettajat menivät viime viikon tiistaina lakkoon, joten päätimme siltä istumalta lähteä yöbussilla Ugandan pääkaupunkiin Kampalaan. Matka kesti n. 14 tuntia Afrikan möykkyisiä teitä pitkin kurvaillen. Lukuisien turvatarkastusten ja kummallisten hetkien jälkeen pimeällä Ugandan rajalla saimme viisumit Ugandaan.

Ihastuimme Ugandaan heti ensisilmäyksellä. Uganda on vehreä ja kaunis maa eikä sitä turhaan kutsuta nimellä "The Pearl of Africa". Kampala tuntui heti turvalliselta ja selkeältä Nairobiin verrattuna ja ihmiset olivat auttavaisia, ystävällisiä ja luotettavia. Kampalassa uskalsimme jopa liikkua pimeällä ja kysyä neuvoa tuntemattomilta ihmisiltä. Hostellimme, "The Red Chilli Hideaway", on reppureissaajien paratiisi ja tutustuimme moniin ihaniin ihmisiin ja saimme hyödyllistä infoa Ugandassa ja Afrikassa reissaamisesta.

Reissun kohokohta oli ehdottomasti matka Jinjaan Niilin varrelle, jossa teimme yhden päivän Wild Water Raftinging eli laskimme Niiliä veneillä. Kokemus oli uskomaton! Samalla niin hullua ja pelottavaa mutta kuitekin niin siistiä ja mahtavaa. Kokemusta on vaikea pukea sanoiksi, sillä tunteet vaihtelivat päivän aikana aina nauruhepulista paniikkiin ja kuolemanpelkoon asti. Päivä oli uskomaton ja meillä oli huikea tiimi, jonka kanssa vietimme myös yön raftaajien leirintäalueella Niilin varrella. Emme tunteneet toisiamme ollenkaan ennen Raftingiä, mutta on uskomatonta kuinka yhdessä selviytyminen yhdistää ja päivän jälkeen olimme kuin vanhoja tuttuja.

Opettajien lakko on ilmeisesti päättynyt, mutta normaalin koulunkäynnin aloittaminen vie kuulema vielä hetken. Pian pitää alkaa valmistautumaan lopputentteihin, jotka häämöttää jo muutaman viikon päässä. Edessä on neljä kirjallista tenttiä, kolme tanssitenttiä sekä rumpu- ja orututentti. Eli täytyy oikeasti alkaa tsemppaamaan, jos meinaa päästä kursseista kunnialla läpi ;)

Kampala

Paikalliset lapset ihmettelemässä raftingiin lähtijöitä

"How are You? What`s Your name?"

Team "Seek & Destroy" !

Paniikinsekaista naurua

Sinne mennään ja ei auta kun selvitä hengissä. Musta ei näy enää kun kypärä ja mela ;)

Jotkut hurjapäät (Siiri ja Lauri) hyppäs tuolta tandem benjihypyn!

Majapaikka

Aamukahvi Niiliä katsellessa

Aluksi hän oli hieman epäluuloinen...

...mutta en sitten ollutkaan niin pelottava!