Johanna ja Siiri seikkailee

Terveiset Kisumusta!

Päätimme lähteä Siirin kanssa hieman seikkailemaan ja tutkimaan ympäristöä. Päämääränä meillä oli kaupunki nimeltä Kisumu.Torstaiaamuna lähdimme reput selässä kohti Nairobin keskustaa ja bussiasemaa. Meillä ei ollut aivan tarkkaa tietoa bussiaseman sijainnista, mutta pienen etsinnän jälkeen löysimme perille. Bussin oli määrä lähteä klo9 ja matkan piti kestää n. 5 tuntia. Kenialaiseen tapaan bussi lähti  kaksi tuntia myöhässä ja matka kesti....8 tuntia! Voin sanoa, että matka oli tuskainen. Bussi oli vanha ja rämä käynnistysvaikeuksilla varustettuna. Sillä sitten mentiin möykkyisiä teitä pitkin välilllä peput penkistä ilmassa. Välillä matka tuntui tuskien taipaleelta ja välillä naurettiin mahat kippurassa niin, että kanssamatkustajat katsoivat meitä kuin oltaisiin ihan hulluja. Lopulta päästiin kuitenkin perille ja meitä oli vastassa kaverimme Edwin, joka työskentelee opettajana Kisumussa. Edwin auttoi meitä löytämään hyvän ja edullisen majapaikan, joka sijaitsee aivan lähellä Kisumun keskustaa. Yö Museum view hotellissamme maksaa 4,4€ per henkilö ja aamupala n. 2€.,eli hinta on opiskelijalle juuri sopiva :) Hotelli tuntuu turvalliselta ja täällä on kaikki mitä me tarvitaan: lukko ovessa, sänky, hyttysverkot ja suihku.

Kisumu on ihana kaupunki ja ilma on todella kuuma. Nairobiin verrattuna Kisumu on paljon rauhallisempi, täällä ei ole niin paljon saasteita ja ruuhkaa, täällä on vehreää ja olo on paljon turvallisempi. Kisumu on Kenian suurimman järven, Lake Victorian, rannalla ja on kuuluisa hyvästä ja tuoreesta kalasta sekä kauniista luonnosta. Perjantaiaamuna päätimme lähteä tutkimaan kaupunkia ja otimme hotellin pihasta itsellemme mukavan kyydin keskustaan bodabodilla. Bodaboda on paikallinen "pyörätaksi" eli asiakas istuu pehmustetulle pyörän tarakalle ja pyöräkuski kyyditsee asiakkaan määränpäähän muutamalla sentillä. Bodabodan kyydissä oli mukava mennä pitkin Kisumun katuja auringon paisteessa ja katsella maisemia. Toinen tyypillinen paikallinen "taksi" on tuktuk, jonka kyydissä pääsee muutamalla kymmenellä sentillä ympäri kaupunkia. Aamupäivä meni mukavasti toreja ja pikkukatuja kierrellessä. Torikujilla on myyjiä pilvin pimein ja myytävänä on kaikenlaista aina korvakoruista ja hedelmistä miesten boksereihin asti. Toreilla kierrellessä ympärillä kuuluu usein huutoja "Mzungu!!(valkoihoinen) How are You!!". Meidän ostoskasseihin löysi tiensä monenlaiset ihanat afrikkalaiset kankaat ja korut, joita kotiinviemisiksi on jo kerääntynyt aikamoinen kasa. Iltapäivä vietettiin kauniin Lake Victorian rannalla. Lounaaksi tilasimme kaksi kokonaista kalaa maustekastikkeella höystettynä ugalin kera ja ateria oli herkullinen! Nairobissa ei juurikaan saa kalaa ja olimme onnellisia saadessamme tuoretta kalaa pitkästä aikaa. Iltapäivämme jatkui mukavasti venekyydillä järvellä ja maisemat olivat huikean kauniita. Järvellä veneillessä tuntui hetken kuin olisi ollut kotosuomessa.

Illaksi saimme kutsun Edwinin kotiin, jossa hän asuu kahden serkkunsa kanssa. Toisella serkulla on vaimo ja kolme lasta, joista 3-vuotias Gloria asuu heidän kanssaan. Gloria ihastui meihin silmittömästi ja saimmekin hänestä läheisen ystävän koko illaksi :) Glorian äiti kokkasi meille Edwinin kanssa ihanan kenialaisen illallisen. Pääsimme osallistumaan chapatin tekoon, joka on yksi perusruoista Keniassa. Chapati on vähän niin kuin suomalainen lettu, jota syödään lisukkeena ja sitä kastetaan ruokaan. Chapatin lisäksi tarjolla oli linssimuhennosta ja herkullista salaattia korianterilla maustettuna. Jälkiruokana oli mangoa ja appelsiinia. Edwin ja hänen sukulaisensa ovat ihania ja lämpimiä ihmisiä ja vietimme heidän kanssaan unohtumattoman illan. He saivat olomme tuntumaan tervetulleeksi ja heidän kanssaan on helppo olla ja jutella kaikesta maan ja taivaan välillä.

Lisää tarinoita piakkoin!!

Kangasostoksilla

Edwin ja Gloria

Frida leipomassa chapatia

Tytöt yrittää perässä

Herkulliset ruokalautaset ja kärähtäneet posket

This is Africa

Vietettiin lauantaipäivä safarilla Nakurun luonnonpuistossa. Sinne jäi sydän ja safarille täytyy päästä uudestaan! Suunnitteilla onkin 3 päivän safari Masai Maraan. Mutta tässä hieman kuvia ihanasta päivästä Nakurussa.

Hotelli ja sairaala vierekkäin. Meinattiin kysyä vapaita huoneita, mut päädyttiin siihen,että oma rautasänky paras sänky ;)

"Me tässä ollaan vaan ja hengaillaan..."

Moro!

Menopeli

Koti-ikävä Part One

Nyt se tuli. Koti-ikävä. Se jysähti päälle niin kuin sadekuuro taivaalta ja kasteli mut ihan kokonaan. Mutta kyllä tämä oli odotettavissakin. Olen kuullut tukimuksista, joita on tehty vaihto-opiskelijoiden mielialoista ja vaihto-oppilasajan henkisestä kaaresta ja niiden mukaan ensimmäinen kunnon koti-ikävä tulee yleensä kuukauden jälkeen. Ensimmäistä kuukautta nimitetään kuherruskuukaudeksi. Kaikki on uutta, hienoa ja erilaista. Ihastuminen uuteen ja eksoottiseen on alkanut. Ihmiset ovat ihania ja viehättäviä ja haluavat tutustua uuteen tulokkaaseen. Pää on niin täynnä uusia ja mielenkiintoisia asioita, että ei ehdi edes miettiä ikävää, saati sitten tuntea. Kuukaudessa kuitenkin ehtii tottua asioihin ja elämä alkaa tulla arjeksi. Tulee myös sosiaalinen kylläisyys eikä millään jaksa koko ajan olla yhtä iloinen, pirteä ja innostunut. Niimpä siis minullekin iski kova ikävä rakkaita ja kotia tällä viikolla. Muutama päivä meni alakuloisena ja tuntui, että ei oikein jaksaisi tehdä mitään ja teki mieli vain nukkua. Ikävä ei tarkoita sitä, että haluaisin täältä pois tai että asiat olisivat huonosti.  En vaihtaisi tätä kokemusta mihinkään! Mutta hetkellisesti teki mieli päästä pois. Teki mieli päästä päiväksi siihen olotilaan, että kaikki on tuttua ja turvallista. Teki mieli päästä oman rakkaan kainaloon, kävellä turvallisia tuttuja katuja ja olla se normaali arkinen Johanna. Mutta annoin itselleni aikaa. Annoin itseni hetken aikaa ikävöidä, vuodattaa kyyneliä ja olla alakuloinen.Tiesin, että se helpottaa ja niin helpottikin. Viikonloppuna olo oli jo erilainen ja iloinen Johanna palasi takaisin. Opin kuitenkin sen, että ikävää ei kannata työntää pois vaan se täytyy käsitellä ja käydä läpi. Siihen ei ole muuta lääkettä. Uusia ikäväkohtauksia varmasti tulee, mutta se kuuluu asiaan. Ja onneksi meillä on täällä toisemme ja kun toisella on ikävä niin toinen tukee toista vuorollaan. Nyt lähden ulos lämpöön bikinit ja kirja laukussa ja nautin Kenian auringosta :) Mukavaa lauantaita sinne Suomeen!!

Classical Fusion!!

Huikea viikonloppu takana! Tunteet on vaihdellut maan rajasta taivaan korkeuksiin, mutta hauskaa on ollut. Esiinnyttiin tänään Kenyatta University kuoron kanssa Safaricomin sponsoroimassa "Classical Fusion" tapahtumassa. Esiinnyimme Nairobin sinfoniaorkesterin säestämänä 400 sataa henkisessä kuorossa, joka koostui Nairobin parhaista kuoroista. Kanssamme lavalle nousi myös tämän hetken kuumimpia afrikkalaisia artiseja kuten etelä-afrikkalainen Ladysmith Black Mambazo ja suurta hysteriaa yleisössä aihettanut kenialainen pop-duo Sauti Sol. Tapahtuma kuvattiin suorana lähetyksenä televisioon ja nettiin. Kokemus oli ikimuistoinen! Tunnelma oli korkealla kun tuhatpäinen yleisö huusi ja lavalla oli huima afrikkalainen meno. Oli uskomatonta, kun musiikki lähti soimaan niin kuin yhdestä sopimuksesta ilman suunnittelua koko suuri kuoro alkaa tanssimaan ja joka ikinen on täysillä mukana. Sellaista ei koe kuin Afrikassa!

Sauti Sol

Näkymät lavalta

Kenyatta University Choirin kuoropuvussa

Ladysmith Black Mambazo

Tsekkaa Classical Fusionin linkki: http://www.safaricom.co.ke/classicalfusion/perfomers.html