Netti on ollut poikki melkein joka päivä täällä, joten en ole päässyt bloggaamaan pitkään aikaan. Mutta nyt vihdoin ja viimeinn netti toimii, ainakin hetken aikaa!
Koulu on alkanut vihdoinkin toden teolla ja tekemistä riittää aamusta iltaan. Päivät täyttyvät soittotunneista, tanssitunneista ja luennoista. Illalla vietetään aikaa kavereiden kanssa, lauletaan kuorossa, musisoidaan omaksi iloksi tai hengaillaan omassa huoneessa leffaa katsoen.
Viimeiset pari viikkoa on ollut aivan huippuja! Ollaan päästy hyvin alkuun orutun ja ohanglan opiskelussa ja ollaan saatu paljon kehuja siitä, että ollaan tosi nopeita oppijoita. Ohangla rumputuntien jälkeen olen aina niin innoissani oppimastani, että voisin lähteä lentoon. Ohangla rytmit ovat todella haastavia, mutta se tunne kun saa pitkän sekvenssin onnistumaan, on aivan mahtava. Tanssitunnit ovat myös mahtavia! Tosin afrikkarytmien sisäistäminen ja niiden saaminen vartaloon vie kyllä aikansa. Paikallisilta liikkeet tulevat niin luonnostaan, kun he tuntevat rytmit ja liikkeet ennestään. Mutta me harjoitellaan aina innoissamme koulun pihalla kavereiden kanssa, että seuraavalla tunnilla ollaan kartalla. Luennot ovat myös mielenkiintoisia ja tykkään erityisesti siitä, että oppilaat ottavat aktiivisesti osaa tunneilla. Luennoitsijan ja oppilaiden välillä on hyvä yhteys ja asioista keskustellaan rakentavasti. Se on mielestäni paljon tehokkaampi tapa oppia, kuin pelkkä kuunteleminen.
Vapaa-ajalla ja viikonloppuina ollaan käyty katselemassa nähtävyyksiä ja opeteltu uusia asioita Nairobista. Toissa viikonloppuna vierailtiin Elephant Orphanagessa (elefanttien orpokoti) ja Giraffe Centerissä (Kirahvikeskus). Paljon vapaa-aikaa on mennyt myös kuoroharjoituksiin, koska kuoro valmistautuu isoon festivaaliin nimeltä Classical Fusion. Festivaali on ensi viikonloppuna ja esiinnymme siellä 200 henkisen kuoron ja sinfoniaorkesterin kanssa. Harjoitukset ovat olleet huikeita ja uskon, että konsertista tulee mahtava kokemus.
Mitä kauemmin täällä olen, sitä enemmän rakastun tähän paikkaan. Kun oppii tuntemaan ihmisiä ja ympäristöä ja asiat normalisoituu, alkaa tuntua jo kodilta. Siltä, että mun koti on nyt täällä. Ystävät alkavat tuntua tärkeiltä ja heidän kanssaan voi jakaa asioita. Mutta silti on kova ikävä kaikkia rakkaita Suomessa <3
Lisään tuota pikaa kuvia viimeiseltä parilta viikolta!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti