Viimeiset pari viikkoa koulu ja sen ohella muut musiikkijutut on pitänyt niin kiireisenä, että en ole edes blogia ehtinyt kirjoittamaan! Usein tulee kirjoiteltua blogiin silloin, kun täällä tapahtuu jotain erikoista tai käydään jossain muualla. Tänään ajattelin kirjoittaa ihan arkisista asioista, koska ettehän te siellä tiedä millaista meidän arki täällä on.
Päivät alkavat yleensä herätyskellon soidessa n. klo 8. Usein herätään ensimmäisen kerran kuitenkin jo 5-6 kuuden aikaan meidän äänekkäiden naapurintyttöjen takia. Paikalliset asuntolan tytöt heräävät järjettömän aikaisin ja kenialaiseen tapaan he eivät todellakaan tiedä miten olla hiljaa. Kolistelu, kilistely, äänekäs kälätys ja laulu alkaa siis klo6. Ennen kouluun lähtöä keitetään vedenkeittimellä aamukahvit (jos sähköt toimii) ja syödään aamupalaksi leipää hillolla ja banaanilla. Koulupäivät kestävät yleensä n. klo 9-16 lounastauon kanssa. Lounaalla käydään päivittäin n. klo13 KU Cafeteria nimisessä ruokalassa, jossa syödään aina kanaa, pilauta (maustettua riisiä) ja chapatia. Voin sanoa, että syötyäni lähes päivittäin kanaa ja riisiä se alkaa tulla jo korvista ulos. Eniten ikävöin tuoretta salaattia, jota kampuksella ei ole oikeastaan missään saatavilla. Mutta maha tulee täyteen ja siitä olen kiitollinen. Monelle koulukaverillemme euron maksava lounas on liian kallis ja he syövät sen sijaan toisessa ruokalassa 10 sentin lounaan. Paikallisten pääateria on usein illallinen klo 19-21, jota valmistellaan ja nautitaan pitkään ja hartaasti. Jos emme ole kaverin luona kylässä, me usein tyydytään syömään illalla nuudeleita tai leipää. Ruokavalio on siis muotoutunut täällä aika yksinkertaiseksi ja sen kyllä huomaa. Kyllä kotiruoka maittaa, kun päästään Suomeen. Iltaisin odottaa aina jääkylmä suihku, jota yritetään vältellä aina viimeiseen asti. Nukkumaan käydään n. klo12.
Kurssit ovat pääosin olleet sisällöltään hyviä ja mielenkiintoisia. Haastavaksi kenialaisen musiikin opiskelun tekee se, että Keniassa on n. 42 heimoa, joilla on kaikilla omat musiikki- ja tanssikulttuurinsa sekä oma kielensä. Suurin osa täällä puhuu englantia, swahilia ja vielä omaa heimokieltänsä. Heimokulttuuri on edelleen vahva ja omasta taustasta ollaan ylpeitä. Eri heimon jäsenet tunnistetaan usein sukunimestä, kielestä ja joissain tapauksissa käytöksestä. Heimokulttuurin lisäksi on vielä swahilikulttuuri, joka on arabikulttuurin ja kenialaisen kulttuurin yhteensulautuma. ”History of Kenyan music” kurssilla olemme opetelleet tunnistamaan eri heimojen tansseja ja traditioita ja on ollut mielenkiintoista huomata, kuinka paljon rannikon musiikki eroaakin esimerkiksi länsi-kenialaisesta musiikista. Olemme opetelleet myös monien eri heimojen tansseja ja lauluja, jotka sitten esitetään ja arvostellaan lopputentissä. Opetuksen taso on ollut hyvää, mutta välillä on turhauttavaa, kun tunteja perutaan milloin mistäkin syystä tai opettaja ei vain saavu paikalle. Usein minä ja Siiri myös kuulemme vasta jälkeenpäin, että olemme saaneet jonkun laajan kirjoitustehtävän, jonka palautuspäivä on huomenna. Turhautumisen hetkiä on ollut monia ja savu nousee välillä korvista, mutta ei auta kun hyväksyä asiat sellaisena kuin ne on ja yrittää parhaansa. Mielestäni me ollaan pärjätty hurjan hyvin ottaen huomioon kuinka sekavaa koulunkäynti täällä välillä on. Kaikesta huolimatta me ollaan opittu paljon sekä musiikista että elämästä ja itsestämme. Olen oppinut myös olemaan erittäin kärsivällinen. Meidän kaverit aina nauraa meidän turhautumisille, joka alkaa turhauttaa vielä enemmän, kun he eivät välttämättä ollenkaan käsitä miksi me ollaan turhautuneita. Ne on niin tottuneita tähän kaikkeen, että mikään ei tunnu enää missään ja ne ottaa ihan rennosti vaan. ”This is Kenya, hakuna matata”. Eilen mulla oli ensimmäinen Ohangla rumputentti ja suoriuduin siitä erinomaisesti! Tanssitenttejä on myös ollut muutama ja on ollut hauska kuulla, miten meidän tanssia arvostellaan. Tanssitekniikka on kyllä huimasti kehittynyt näiden parin kuukauden aikana ja pianhan me tanssitaan niin kuin paikalliset ;)
Meidän elämä yliopiston kampuksella on aika suojattua ja kampuksella ollessa voi helposti sokeutua monelle asialle. Kampus on siisti, verrattain moderni ja melko turvallinen. Kampuksella voisi luulla, että asiat ovat saman lailla kaikkialla Nairobissa. Heti kampuksen ulkopuolella aukeaa kuitenkin hyvin erilainen maailma. Ensinnäkin saasteiden määrä Nairobissa on järkyttävä ja jätekasoja seisoo siellä täällä. Liikenteeseen en ole vieläkään tottunut, sillä kenialaiset muuttuvat auton ratissa suoraan sanoen ihan hulluiksi ja tekevät mitä järjettömämpiä liikkeitä. Silmänkantamattomiin jatkuvat slummit ja röttelöiset hedelmä- ja vaatekojut ovat tavallinen näky teiden varsilla. Eniten sydäntä riipaisee kerjäävät katulapset, jotka haistelevat liimaa pitääkseen nälän loitolla. Halu auttaa on suuri, mutta se on yksittäiselle ihmiselle vaikeaa. Eräs suomalainen perhe tekee täällä Nairobissa slummityötä ja heillä on Kibera nimisessä suuressa slummissa iso katulapsikeskus. Heillä on myös turvakeskus Masai-heimon tytöille, jotka pakenevat heidän heimotraditioihinsa edelleen kuuluvaa ympärileikkausta. Pääsemme luultavasti vierailemaan noissa keskuksissa ja odotan mielenkiinnolla, että pääsen näkemään ruohonjuuritasolla, kuinka apu menee perille ja kuinka kaikki käytännössä toimii.
Aika menee kuin siivillä! Melkein kolme kuukautta afrikkaeloa jo takana. On hauska huomata, kuinka onkin jo tottunut täällä elämiseen. Tuolla minä kuljen yksin matatuilla ja liikun milloin missäkin. Tingin toreilla kuin paikallinen konsanaan ja yritän puhua paikallista slangia eli sekoittaa swahilin sanoja englantiin. En olisi pari kuukautta sitten uskonut, että oppisin näin nopeasti selviytymään täällä ja että elämä tuntuu normaalilta. Täällä olen ymmärtänyt perusteellisesti, kuinka monia erilaisia tapoja on elää ja olla onnellinen.
Tämä päivitys oli suoranaista ajatuksen virtaa. Ajattelin kertoa asioita, joita sattui tulemaan mieleen. Toivottavasti kertomani on sen verran mielenkiintoista, että jaksatte lukea tänne loppuun asti :D
 |
| Ystäviä |
 |
| Soittotunti suojassa auringon paahteelta |
 |
| Ladies Dance |
 |
| Kenyatta University |
 |
| Meet me at the Gate |
 |
| Lapsia aidan toisella puolen |
 |
| Looking for shelter |
