Dancing With Elephants, Singing With Zebras: You took a piece of my heart

Viimeinen päivä Keniassa on takana. Olo on haikea, mutta samalla helpottunut. Odotan kotiinpaluuta kuin kuuta nousevaa. Lomailimme pari viikkoa Junnun kanssa rannikolla ja saatiin nauttia lämmöstä ja paratiisirannoista. Kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan niin kuin suunniteltiin. Tähän asti on tuntunut, että ei tämä Afrikka niin vaarallinen paikka ole. Olen uskaltanut liikkua yksin Nairobissa ja ihmiset ovat tuntuneet ystävällisiltä ja avuliailta. Tansaniassa koimme kuitenkin kovia vastoinkäymisiä, emmekä koskaan selvinneet Sansibarille asti vaan palasimme Dar Es Salaamista Mombasaan hetimmiten. Kerron tarinamme mieluiten kasvotusten, mutta voin sanoa että olen onnellinen, että olemme elossa ja että saan nähdä pian kaikki rakkaat ihmiset. Mombasaan palattuamme tuli lisää vastoinkäymisiä ja jouduimme molemmat sairaalaan tiputukseen. Molemmilla oli paha bakteeri-infektio suolistossa ja nestehukka alkoi olla jo vaarallinen. Vietimme siis loput kolme päivää lomastamme sairaalassa. Saimme onneksi erittäin tasokasta ja hyvää hoitoa ja pystyimme palaamaan Nairobiin juuri ennen kuin lentomme lähtee takaisin Suomeen.

Vaihto-aikani täällä Keniassa on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa. Olen kokenut mieletöntä onnea, mutta myös surua ja tuskaa. Välillä on tuntunut, että haluan täältä äkkiä pois ja olo on ollut turvaton. Välillä taas haluaisin jäädä täänne pysyvästi ja koen suurta yhteenkuuluvuutta paikallisten kanssa tanssiessa ja laulaessa. Kaikesta huolimatta voin sanoa, että tämä syksy oli mahtava ja opettavainen ja tulee aina olemaan osa minua. Olen oppinut enemmän itsestäni ja elämästä, kuin koskaan ennen ja lähden täältä kotiin hurjan paljon rikkaampana. Kaikki ihanat ihmiset, jotka tapasin, tekivät kokemuksesta vielä mahtavamman musiikista puhumattakaan.

Tuleville vaihtoon ja erityisesti Afrikkaan lähteville haluaisin antaa vielä muutaman neuvon. Ennakkoluulot kannattaa jättää Suomeen ja mieli tulee olla avoinna kaikelle uudelle ja erilaiselle. Kulttuurierot lämähtävät tänne tullessa konkreettisesti päin naamaa, mutta rennolla ja ennakkoluulottomalla asenteella pääsee helpommalla. Vesikatkot, mzungu(valkoihoinen) huudot ja reijät vessan lattiassa kannattaa ottaa huumorilla. Helpompaa on, jos on joku jonka kanssa jakaa nuo järkytykset ja kuitenkin niin humoristiset hetket. Suurin shokki minulle oli se, kuinka erilainen sitä onkaan täällä. Siihen on vaikea etukäteen valmistautua. Voisin jopa sanoa, että olemme kokeneet täällä suoranaista rasismia. Sinua osoitellaan, sinulle huudellaan ja sinua huijataan. Valkoisena Afrikassa täytyy olla hurjan varovainen. Sitä ei voi liikaa korostaa. On melkein surullista, että kehenkään et voi luottaa ja kaikkia täytyy epäillä. Et voi kysyä neuvoa tavalliselta kadun tallaajalta, sillä hän saattaa ryöstää sinut. Vaikka suurin osa ihmisistä haluaa sinulle hyvää, niin saatat silti kohdata juuri sen, joka haluaa vain hyötyä sinusta. Sen olen kokenut täällä perin pohjin. Onneksi olemme saaneet kokea myös toisen puolen kenialaisista: mielettömän vieraanvaraisuuden, auttavaisuuden ja ystävällisyyden.

Toivon, että tästä blogista on ollut hyötyä ja iloa teille lukijoille. On ollut mukava jakaa täällä kokemuksia kuvin ja sanoin. Välillä on tosin ollut suuria vaikeuksia kuvata sanallisesti näitä kokemuksia täällä. Afrikan tunnelman voi kokea vain käymällä täällä. Kokemalla kiireen, ainaisen metelin, musiikin ja tanssin paikan päällä. Mutta toivottavasti olen saanut jaettua edes pienen palan sitä, mitä tämä aika minulle antoi. Jos kenelläkään lukijalla ja erityisesti Afrikkaan lähtijällä on mitään kysyttävää niin minuun saa ehdottomasti ottaa yhteyttä! Kerron mielelläni lisää kokemuksistani ja annan neuvoja parhaani mukaan. Toisaalta minä olen kokenut vasta pienen palan Afrikkaa. Mutta se oli suuri pala minulle :)

Kyyneleet silmissä jätän huomenna Kenian taakseni. Mutta jätän tänne palan sydäntäni, joten palaan vielä!

Muutama kuva rannikolta vielä!